Toimintaympäristön muutoksesta on nyt lätisty pitkään ja 'mikään ei ole niin varmaa kuin muutos' slogan on läpeensä kyllästänyt meidät organisaatioiden kehittämisen parissa työskentelevät. Tuon mantran osaa ulkoa jokainen organisaation kehittäjä, kouluttaja, konsultti, esimies, johtaja ja hr-asiantuntija. 

 

Opiskelin aikoinaan psykologiksi siinä uskossa, että minun ei tarvitse koskaan olla tekemisissä teknologian kanssa. Voin keskittyä sisältöön ja asiantuntemukseni kehittämiseen kaikessa rauhassa. Hoitakoon koodarit ja insinöörit nuo kaikki tekniikkaan liityvät asiat.

 

Vaan kyllä tässä niin kävi, että minäkin käytän tällä hetkellä suurimman osan työajastani ymmärtääkseni, mitä teknologisoituminen ja digitalisoituminen tarkoittaa minun työni kannalta. Mitä minun pitäisi oppia, osata ja ajatella, jotta olen olemassa googlessa, asiakkaani saisivat palveluni oikea-aikaisesti juuri silloin kun he sitä tarvitsevat ja siinä muodossa kuin he sitä haluavat? Joku haluaa edelleen sen keynote puheenvuoron tapahtumaansa, joku haluaa edelleen sen face-to-face tapaamisen ja työryhmien kehityspäivät tarvitsevat fasilitaattoria siinä missä ennenkin. Mutta mitä tulee sisältöjeni käytettävyyteen, yhä useampi haluaa tutustua siihen netissä, katsoa teemaan liittyviä videoita, ladata pdf-tiedostoja ja laittaa viestiä messengerin kautta silloin kun joku kysymys on ajankohtainen. Alan sopeutua tähän.

 

Huomaan, että en ole näiden kysymysten kanssa yksin. Kysymystä mietitään kaikkialla. Miten meidän tulisi toimia, miten ylipäänsä organisoitua silloin, kun asiantuntijan työtä ja palveluita digitalisoidaan? Mitä se tarkoittaa meidän tiimimme kannalta? Kuka sen kaiken sisällön luo? Kuka sen tuottaa? Mistä se aika otetaan ja resurssit kaikkien niiden nappien tekemiseen?

 

Digitalisoitumiseen liittyviä haasteita ei ratkaise se, että kiristämme tahtia, seuraamme tarkemmin työaikaa tai hiilloistamme  myyjää siitä, että hän ei kontaktoi asiakkaitaan aggressiivisemmin. Sitä ei myöskään ratkaise se, että hymyilemme enemmän tai kirjoitamme enemmän blogeja.

 

Digitalisoitumiseen liittyvät haastet haastavat meitä transformatiiviseen ajatteluun, siis laadukkaampaan out-of-the-box ajatteluun siitä, mitä meidän ylipäänsä pitäisi ajatella kun mietimme, miten olemme olemassa tulevaisuudessa.

Mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Jotain täytyy alkaa tekemään toisin. Tänään. Tulevaisuuteen ei mennä. Sinne hypätään. Mitä korkeampi yksilön ja yhteisön psykologinen pääoma on, sen muutosjoustavampia ja luottavaisempia he ovat silloin, kun mennään kohti sitä, mitä ei ihan tarkkaan pystytyä nyt määrittelemään.

Kun haluat keskustella lisää siitä, miten tiimit ja työryhmät saadaan ajattelemaan laadukkaammin, oppimaan nopeammin ja toimimaan tehokkaammin, varaa aika ilmaiseen, keskusteluun. Laita siihen liittyen viestisi tästä.

 

Pääasia-kirja sai ekonomiliiton kunniamaininnan

Topics: Digitalisoituminen, Esimies, Muutostilanne, Johtaja, Psykologinen pääoma, toimintakyky, teknologisoituminen, konsultti, kehittäjä, kouluttaja, hr-asiantuntija, muutosjoustavuus