Kirjoitettu Espoossa 28.1.2016

 

Maanantaina, tammikuun 5. päivä vuonna 2015 heräsin matkapuhelimeni julmaan herätyssoittoon. Unen sekaisena nostin puhelimeni lattialta sammuttaakseni raastavan äänen. "Mitä? Kello on 9:30, olen todella paljon myöhässä töistä" ajattelin ääneen. Ponkaisin sängystä kuin teini-ikäinen olisi ollut myöhässä treffeiltä. Samalla hetkellä tajusin, että olen kesämökilläni, ja vieressäni oli korkea pino bisnes-kirjoja. Näinhän pitikin olla, en ollut enää toimitusjohtaja, ja olinhan SEFE:n raadissa vuoden bisnes-kirjaa valitsemassa. Tästä aamusta on melko tarkalleen vuosi tätä kirjoittaessani.

 

Kahdeksan edellistä vuotta olin toiminut Microsoft Oy:n toimitusjohtajana. Tuo aamu oli ensimmäinen arkiaamu, kun seuraajani oli ottanut ruorin yrityksessä, jota olin pitkään johtanut. Itse käänsin uuden sivun omalla urallani.

 

Lukiessani ensimmäistä kirjaa, havahduin pian voimakkaisiin syyllisyyden tunteisiin, että en ollut kokouksissa, tai että olin jättänyt jonkin asian tekemättä. Tuntui väärältä, kun ei ollut kiirettä. Mieleeni tuli Kurkilahden tilitys, kun hän jätti Kemiran johtotehtävät. Oravanpyörä jää pyörimään, kun on tottunut tekemään töitä tauoitta assistentin ohjelmoimana. Koin todella haastavaksi hyväksyä tosiasian, että kahden viikon aikana keskeisin asettamani tavoite itselleni oli lukea kuusi kirjaa, kirjoittaa yhteenvedot ja päättää omalta osaltani suosikit.

 

Käsissäni oleva kirja oli Ilona Rauhalan, Annamari Heikkilän ja Makke Leppäsen 'Pääasia - organisaation psykoginen pääoma'. Kirjan keskeinen teema on organisaation psykologinen pääoma. Kirjoittajat haastoivat miettimään, kuinka ihmisten asennetta ja motivaatiota voidaan johtaa. Ilona oli minulle ennestään tuttu henkilö. Vain muutamia kuukausia aiemmin Ilona sparrasi johtoryhmääni tilanteessa, jossa koko liiketoimintamme oli suuren muutoksen kourissa - tuote bisneksestä kohti kokonaisvaltaista palveluliiketoimintaa. Tuolloin Ilona sai mieleeni juurtumaan käsitteen "Slow Thinking", että pitää luoda tilaa ajatuksille uuden synnyttämiseksi. Minun vastuu olisi luoda puitteet johtoryhmälleni tulla ulos oravanpyörästä - kiireestä, mikä estää uuden kehittämisen.

 

Oravanpyörä itselläni jatkoi vauhdikasta pyörimistään lähes puoli vuotta tuon tammikuun aamun jälkeen. Tarvitsin vielä normaalia pidemmän kesäloman päästäkseni kiireentunteesta irti. Olen muutaman viime kuukauden aikana reflektoinut johtamistani. "Mitä tekisin nyt toisin, että välttäisin kiireen tunteen itselläni ja henkilöstölläni". "Minkälaista johtamiseni olisi ollut, jos olisin luonut tilan uuden ajattelulle arkisessa rytmissä"? "Kuinka paljon parempia tuloksia olisimme saaneet aikaiseksi"? Minulla on ollut mahdollisuus jutella muutaman johtajan kanssa, joilla on saman kaltaisia kokemuksia. Voisiko tässä olla mahdollisuus parempaan johtamiseen?

 

Voin vilpittömästi suositella sparraustuokiota Ilonan kanssa sekä tutustumista hänen tuotantoonsa, erityisesti, kun olet kiinnostunut ihmisten asenteiden ja motivaation johtamisesta!

 

Kirjoittaja on InHunt Executiven partneri, Innofactorin hallituksen puheenjohaja, Appedin perustja ja hallituksen puheenjohtaja, sekä Senior Advisor Lexia Asianajotoimistossa. Hän on Microsoft  Oy:n entinen toimitusjohtaja.

Topics: Organisaatio, Muutostilanne, Psykologinen pääoma, Johtoryhmä, johtaminen,, sparraustuokio, slow thinking