Kiintymyssuhde kannattelevana turvasatamana

Julkaistu 29.9.2020 – Ilona Rauhala

Tämä on kummallinen vuosi. Lyhyt näkyvyys tulevaisuuteen tuo konkreettisella tavalla esille, miten kukakin voi ja miten olemme olemassa itsemme kanssa juuri nyt. Kun emme voi paeta tulevaisuudensuunnitelmiin ja matkoille, olemme entistä vahvemmin olemassa paljaina, juuri sellaisina kuin olemme.

Tilanne on aktivoinut monissa uudenlaista turvattomuuden tunnetta, sellaisissakin, jotka ovat monella tavalla rationaalisesti ajateltuna täysin turvassa. Se, miten itse kukin meistä reagoi erilaisiin elämäntapahtumiin ja niiden aiheuttamaan todelliseenkin turvattomuuteen on yhteydessä jo varhaisessa vaiheessa kehittyneeseen turvallisuuden kokemukseen. 

Kiintymyssuhdeteoria, joka on yksi kehityspsykologian merkittävimpiä löydöksiä, auttaa meitä tavallisia, työssäkäyviä ja toimintakykyisiä ymmärtämään, mitä ihmettä meissä oikeastaan tapahtuu. Kiintymyssuhdeteoria perustuu psykiatri John Bowlbyn (1907-1990) ajattelulle ja löydöksille. Sen pyrkimyksenä on ymmärtää ihmisen tarvetta muodostaa vahvoja tunnesiteitä toisiin ihmisiin voidakseen selvitä ja säilyä hengissä läpi elämän.

Kiintymyssuhteet ovat siis osa ihmisyyttä niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työelämän puolella. Kiintymyssuhteita on alun perin tutkittu lapsen ja ensisijaisen hoitajan välisenä suhteena, mutta kysymys on laajemmasta, läpi elämän kulkevasta inhimillisestä tarpeesta. 

On tärkeää tunnistaa miten reagoimme turvattomuuteen 

Läheisissä ihmissuhteissa reagoimme turvattomuuteen eri tavoin. Kiintymyssuhdeteorian pohjalta ihmiset voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: kritisoiva / vaativa ja vetäytyvä. Jaottelun tarkoituksena ei ole niinkään leimata, vaan ymmärtää sitä normaalia käyttäytymistä, jonka taustalla on tarve olla turvassa ja olla yhteydessä toiseen.  

Keskustelin aiheesta psykologi, pari- ja perhepsykoterapeutti Eira Eklund-Mikolan kanssa. Eira työskentelee tunnekeskeisenä pariterapeuttina ja siinä nimenomaan kiintymyssuhteiden äärellä. Eira määrittele kiintymyssuhdeteorian rakkauden teoriaksi, joka määritelmä oli alun perin Bowlbyn vaimon ehdotus teorian nimeksi. Bowlby ei hyväksynyt nimeä, koska oli sitä mieltä että hän joutuisi tiedeyhteisössä naurunalaiseksi.

Kiintymyssuhde -ajattelussa tutkitaan niitä muutamia, merkityksellisistä läheisiä suhteita, joiden laatu vaikuttaa muunkin elämän laatuun, juurikin turvallisuuden- tai turvattomuuden kokemuksena. Parhaimmillaan hyvä, turvallinen tunnesuhde edes yhteen läheiseen ihmiseen on turvasatama, josta on turvallista lähteä kokemaan ja elämään elämää, joka tuo eteen monenlaisia haasteita.

Kiintymyssuhteiden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään itseä ja muita eri tilanteissa. Asioiden, käyttäytymisen ja tekemisen takana on tunteva mieli, jota voimme ymmärtää. Eira antaa ohjenuoraksi laittaa kiintymyssuhdesilmälasit päähän, jolloin maailma näyttää kovin erilaiselta: se mikä aluksi näyttää epäymmärrettävältä ihmisten välisissä suhteissa, tuleekin ymmärrettäväksi. Taustalla on turvallisuuden ja turvattomuuden logiikka, joka selittää, miksi kukakin käyttäytyy, tuntee ja kokee milläkin tavalla.

Paljon popularisoitu termi läheisriippuvuus voi monessa kohdassa olla harhaanjohtava termi sille, mikä on ihmiselle luonnollista ja välttämätöntä.  Terveelle ihmiselle on normaalia kaivata turvallista tunneyhteyttä kaikkein lähimpiinsä ja toisaalta kokea turvattomuutta ja hätää, jos tämä mahdollisuus on syystä tai toisesta uhattuna. Tutkimusten mukaan uskallus olla riippuvainen läheisestään ja hakea turvaa ja tukea läheissuhteesta itseasiassa korreloi menestymisen ja hyvinvoinnin kanssa. 

Meidän kaikkien on hyvä tutkia, miten olemme turvassa itsemme kanssa ja miten olemme turvassa kaikkein läheisimmissä ihmissuhteissa. Tietoisuus tästä auttaa meitä ymmärtämään paremmin myös sitä, miksi koemme työelämän erilaisissa tilanteissa sitä, mitä koemme. 

Kuuntele ja / tai katsele Saaran kanssa käymäni keskustelu alta. Voit kuunnella keskustelun myös podcastina SpotifystaiTunesistaSoundCloudista ja YouTubesta. Videon näet myös tästä: