Verneri Pohjola kulkee omia polkujaan

Julkaistu 21.7.2020 – Ilona Rauhala

Muusikko ja Trumpetisti Verneri Pohjolalta ilmestyi keväällä levy ’The Dead Don’t Dream’, josta Verneri itse sanoo sivuillaan “For me this album is about breathing in and out, letting go of unnecessary stress, accepting who you are and hopefully becoming a more balanced person. And then again rushing head on to dream into existence the next musical adventure. It’s about embracing life in all of its complex emotions, while we still have it. After all, the dead don’t dream.”

Oman tien löytäminen

Suurin osa etsii kuumeisesti omaa polkuaan ja tapaansa olla autenttisesti maailmassa. Kutsuin Vernerin keskustelemaan kanssani siitä, miten hän on löytänyt oman polkunsa ja millaista tällä polulla on. Tallensin keskustelumme teille kuunneltavaksi ja linkit löytyvät tämän tekstin lopusta.
 
Keskustelustamme jäi erityisesti mieleen Vernerin nöyrä asennoituminen ja suhtautuminen tilanteeseensa. Hän korosti, että olisi liikaa sanottu, että hän olisi itse tehnyt oman tiensä, koska kaikki vaikuttaa. Verneri kuvailee, että oman tieln löytäminen on vaatinut sopivia olosuhteita. Olosuhteet ovat rohkaisseet ja pakottaneet tekemään ratkaisuja.  
 
Verneri viittaa omalla kohdalla olosuhteilla siihen, että hän aloitti trumpetin soittamisen vasta 15-vuotiaana. ”Olin aina teknisesti heikoin ja se on ollut yksi selkeä syy, että minun on ollut pakko ruveta kehittämään, miten minä tämän soitan, miten minä tämän teen. Kun en pystynyt kaikkea soittamaan ulos mitä haluaisi ja kuulee, piti keksiä muita reittejä ja niistä muista jutuista tuli se juttu”.
 
Vernerin legendaarinen isä, edesmennyt muusikko ja basisti, Pekka Pohjola tuotti paljon ’paremmuus puhetta’. ”Se oli ylimielistä ja naureskelevaa ’eihän se nyt ole oikeaa musaa’ ’eihän sillä ole tyylitajua’ – tyyppistä”.
 
”Kun tein uusinta levyäni ja kun minä kotona kuuntelin ja yritin saada kokonaisuutta rakennettua, ajattelin, että tämä kuulostaa aivan kauheita, että ei tästä tule mitään. Koin, että tässä ei ole sitä substanssia, mitä tässä piti olla. Tämän tunteen kompensoiminen ja tämä ahdistus on niin minuutta määrittävä tunne, että sen tunteen kanssa selviäminen tässä arjessa, on yksi sellaisista avainkokemuksista, jossa koen, että olen kehittänyt”.
 
”Kun kuulen oman mieleni tuottavan puhetta: ’luovuta, tästä ei tule mitään, sinun ura menee ihan alas tästä, tästä alkaa lasku’, olen oppinut tunnistamaan, mikä on turvattomuutta luovaa liskoaivon puhetta jolle pitää vain sanoa: kiitos kun kerroit”.
 
Kyky tunnistaa oman mielen sisäistä puhetta ja käydä keskustelua sen kanssa tehostaa työn tekoa. Silloin ei tule ahdistusputkia, jossa ei pysty työskentelemään. Oman mielen ymmärtäminen ja sen kanssa työskenteleminen on tuonut Vernerille kuluneen puolentoista vuoden aikana käänteentekeviä oivalluksia.
 
”Se täytyy ajatella jo lähtövaiheessa, välitänkö minä siitä, että joku kritisoi tekemistäni. Teenkö musiikkia niille, jotka siitä tykkää vai niille, jotka sitä kritisoi”.

Out of the box

Yritysmaailmassa puhutaan paljon välttämättömyydestä mennä ajatuksissa ja tekemisissä laatikon ulkopuolelle. ’Out-of-the-box’ -ajattelua hoetaan mantranomaisesti, kun haetaan innovaatioita, edelläkävijyyttä ja erinomaisuutta. Verneri kuvaa, että hän on ajautunut boxin ulkopuolelle, ei niinkään pyrkinyt sinne.
 
”Olen ollut itsepäinen ja näin joudut väkisinkin boxin ulkopuolelle. Boxin ulkopuolellahan on kamalan kaoottista. Ei siellä kamalan kivaa ole. Se voi olla ihailtavaa, mutta ei kivaa”.
 
Onnistumisensa kulmakiviksi Verneri listaa hyvät verkostot. ”Olen hyödyntänyt ajattelukumppaneita. Olen oivaltanut, että elän yhteiskunnassa, jossa on mahdollista saada apua ja jossa on ihmisiä, jotka pyrkivät hyvään”.
 
Voit kuunnella avoimen ja pohdiskelevan  keskustelumme SpotifystaiTunesistaSoundCloudista ja YouTubesta. Videon näet myös tästä: